En valinnut sitä. Taipumus kulkee suvussa. Olen huomannut, että veljelläni on samanlaisia ominaisuuksia tai kokemuksia, ja äidilläni on myös, mutta hänellä on ollut vaikeaa ja hän on sairastunut mieleltään, eikä ole pystynyt käsittelemään kokemaansa. Kenties isälläkin on ollut taipumuksia, hän kuoli kun olimme vielä lapsia. Meillä on useita sisaruksia, mutta emme tunne heitä juurikaan, sukujuuremme ovat Lapissa ja ilmeisesti myös joku saamelainenkin on ollut. Olen kokenut vaikeasti traumatisoitumisen, myös sen takia, etteivät vanhempani kyenneet hoitamaan minua, joten jouduin huostaan otetuksi vauvana ja irralleen juuristani ja koko suvusta. Olen käynyt elämäni mittaan läpi sitä traumaperäistä stressiä, masennuksen, ahdistuksen, hermoromahduksen, addiktioita, kroonisia kipuja, ruuansulatusvaivoja, ja joskus nuorena minua vaivasi aurallinen migreeni. Kaikenlaisia vaivoja minulla on ollut henkisesti, psyykkisesti ja fyysisesti, ja niistä olen joutunut selviytymään sekä etsimään parannuskeinoja, jopa epätoivoisesti välillä. Olen pakon sanelemanakin opetellut parantamaan itseäni, ja ymmärtämään mistä parantumisessa ja parantamisessa on kyse, syvällisesti ja omakohtaisesti.
Lapsena lempileikkini olivat inkkari ja noita leikit, ja minulla oli monia pieniä rituaaleja, tapoja ja asioita joista olin kiinnostunut, jotka liittyivät näihin teemoihin ja taipumuksiin. Koin myös energioita ja olentoja, mutta jossain kohti sulkeuduin, ja lakkasin kokemasta niin vahvasti. Olin kiinnostunut tajunnan laajentamisesta, näin selkounia ja ihmettelin avaruutta, filosofiaa, tietoisuutta ja muuta sellaista. Harrastin taiteita, kuvataidetta, musiikkia ja tanssia. Olin myös todella nuorena kiinnostunut psykedeeleistä ja hippikulttuurista, sekä luonnonläheisemmästä elämästä. Syvän masennuksen keskellä n. 20-vuotiaana, kun olin jo käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä, saamatta niistä tarpeeksi apua, kokeilin ensimmäisen kerran psylosybiinisieniä, joista parantumiseni lähti kunnolla käyntiin, ja sitä seurasi intesiivinen työskentely tajuntaa laajentavien aineiden ja itseni kanssa, välillä todellisuutta pakoillen, välillä sitä kohdaten. Esimerkiksi migreeni hävisi kokonaan, ja monia muita parantumisia on tapahtunut myöhemmin.
Koin ensimmäisen pysyvän muutoksen identiteetissä (tietoisuuden herääminen) 2013, jonka jälkeen alkoi sielun pimeä yö, traumanpurkuprosessi, kundaliinin nousu ja vaikka mitä outoja kokemuksia. En osannut luokitella niitä, eikä minulla ollut tietoa aiheesta. Aloin etsiä henkistä tietoa ja kirjallisuutta, ja jossain kohti tuli vastaan muitakin ihmisiä, jotka ymmärtävät näistä asioista jotain. Kuljin henkistä polkua ja olin kiinnostunut non-dualismista ja valaistumisesta, absoluuttisesta totuudesta, ja todellisen luonteeni ja todellisuuden oivalluksesta (no self realization) ja myös tuon oivalluksen syventymistä tapahtui monella tasolla. Samaan aikaan kun kävin läpi psykofyysisesti omaa parantumistani ja tunsin energioita vahvasti, sekä synkroniteettejä, flowtiloja ja kaikkea hienoa, oli minulla myös todella haastavia ja pelottavia kokemuksia, ja jossain kohti luulin että olen tullut hulluksi (shamaanin tauti) tai joku demoni on hyökännyt kimppuuni. Perustelin sitä mielen taipumuksella selittää asioita, pyrin päästämään kaikista uskomuksista ja mieleen samaistumisesta irti tiedostamalla mistä siinä on kyse. Kokoajan koin kuitenkin että kaikki menee niinkuin kuuluukin, ja minun täytyy mennä myös syvimpiä pelkoja kohti ja niiden lävitse.
Muutin maaseudulle yhteisöön, intuitioni johdattamana, juuri ennen kuin koronapandemia ja karanteenit alkoivat. Halusin paeta muuta maailmaa ja olla vain rauhassa metsässä. Aloin kulkea päivittäin yksin metsässä ja muodostaa syvempää luontoyhteyttä, myös kasvattamalla ja keräämällä ruokaa. Lauloin, tanssin, tein oman rummun ja tein kaikkea, mistä tuli parempi olo, mikä tuntui auttavan itseäni. Myös yhteisössä jaoimme yhdessä parantumisen matkaa. Koin yhteyttä itseeni, luontoon, toisiin ihmisiin ja henkimaailmaan, ja myös vahvaa ohjausta ja intuitiota asioiden pariin. Metsässä rummun kanssa laulaessa sain tiettyjä lauluja, jotka tuntuivat parantavan minua, ja aloin laulaa myös muille ihmisille, jotka kokivat sen parantavana, lohduttavana, rentouttavana, tunteita liikuttavana jne. Ystäväni, jolla on shamanistisia taipumuksia, pyysi minua kerran auttamaan energiahoidossa, jolloin koin tulleeni vihityksi, ikäänkuin henki olisi koskettanut minua, ja sen jälkeen käteni alkoivat myös parantaa. Käteni hakeutuivat omalla keholla tai toisten keholla eri kohtiin, ja tekivät liikkeitä, kun hiljensin mieleni ja antauduin virtaukseen. Sain myöhemmin yhteyden henkioppaisiini ja voimaeläimiini, joita myös ilmestyi minulle ihan fyysisesti luonnossa.
Aloin tehdä visiomatkoja, ja sain kolmatta silmää auki, vaikka olin tietoisestikin halunnut jossain kohti sulkea sen, koska silloin minua pelotti liikaa näkemäni oudot asiat. Kun aloin tehdä enemmän astraalimatkoja, pääsin yhä helpommin transsitilaan, tanssimalla tai musisoimalla, mutta myös muutoinkin kevyeen transsiin vaipuminen ei tuottanut ongelmia. Näin myös edelleen selkounia, ja tietoisuus pystyi pysymään hereillä vaikka keho vaipui unihalvauksen kautta uneen yms. Koin erilaisia tiloja, ja opin hyödyntämään niitä. Opin myös käyttämään visiomatkailua parantamisessa, sain neuvoja toiselta ystävältä, joka oli opiskellut sitä. Myönsin vihdoin, että minulla on shamanistisia taipumuksia, eikä henkisessä heräämisessä tai matkassani ole kyse pelkästään absoluuttisen totuuden oivalluksesta, vaan se on ollut koko ajan myös parantajan polku tässä suhteellisessa todellisuudessa. Jotkut ihmiset varmasti pitävät minua hulluna, mutta se on täysin ok, kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Olen saanut keskustella toisten shamaanien kanssa ja oppinut aiheesta lisää. Ohjauduin myös lähtemään Peruun oppimaan mm. kasvimagiasta ja kasvihenkien kanssa työskentelystä, ja miten shamaanit ovat perinteisesti kouluttautuneet siellä. Aion jatkaa työskentelyä itsenäisesti ja ehkä palata sinne joskus. Lisäksi aion pitää yhteyttä ja luoda uusia yhteyksiä toisten shamaanien kanssa täällä koti-Suomessa, ja herätellä eloon kaikkia niitä ikiaikaisia viisaus- ja kansanparannusperinteitä, joiden ei ole tarkoituskaan vielä vaipua unholaan.
Roosa Okano 07.05.2026
IKIVIRTAUS 