Olin ohjaamassa meditaatiota Pohjois-Norjassa viikon mittaisella retriitillä, joka järjestettiin nyt toista kertaa. Matkasimme Jyväskylästä Jäämeren rannalle Austertanaan autolla kaksi päivää. Rovaniemellä yövyttyämme otimme auton perään kärrysaunan, joka hidasti hieman matkaa, sekä tuplasi bensankulutuksen painonsa vuoksi. Pysähtelimme matkan varrella useaan otteeseen, söimme eväitä ja kävimme uimassa, sillä lämpöä oli Suomen puolella lähemmäs 30 astetta. Perille saavuttuamme lepäsimme paljon, söimme paikallisista aineksista valmistettua ruokaa, mm. poronlihaa, sekä järjestelimme paikkoja retriitille saapuvia osallistujia varten.
Vuoret ovat täynnä kvartsia, mikä tuntuu vaikuttavan paikan energiaan, ja olikin uskomatonta miten rauhalliseksi siellä olonsa voi tuntea, sekä unet olivat pitempiä ja syvempiä kuin kotona tai edes mökillä nukkuessa. Ennen reissua olin tuntenut hieman uupumusta, mutta sain onneksi keskittyä myös itse palautumaan ja prosessoimaan omia asioitani ennen varsinaisen retriitin alkamista. Harjoitin meditaatiota paljon, ja tunteitakin nousi pintaan, sekä olo keveni. Kaikkien saavuttua paikalle pidimme aloituspiirin kodassa eli paikallisittain ilmaistuna laavussa. Päiväohjelmaan kuului joogaa, meditaatiota, vaelluksia luonnossa, luentoja shamanistmista, saunahoitoja, ruokailut, muutama hengitystyöpaja sekä lopuksi päätösbileet.
Ohjaajat retriitillä:
Jungle Svonni – Shamaani, shamanistisen elämäntavan luennoitsija
Roosa Okano – Meditaatio-opas, läsnäoloharjoitukset
Krisztina Jónás – Joogaopettaja, kehon ja mielen yhteyden asiantuntija
Anu Tiinonen – Perinteiset sauna- ja yrttihoidot
Diinu Bouras Ohvo – Shamanistinen ruokaterapia
Majoituimme retriittikeskuksessa, jossa oli huoneita, ja osa porukasta nukkui teltoissa läheisessä metsässä. Myös laavussa pystyi perinteiseen tyyliin yöpymään, nuotion äärellä. Retriitillä mukana oli myös muutama koira. Laskimme, että osallistujia oli kotoisin kahdeksasta eri maasta, kielenä siis käytettiin enimmäkseen englantia, mutta myös keskenämme jutustellessa suomea, ruotsia, norjaa, saamea, hollantia jne. Tunsimme porukkana yhteenkuuluvuutta viikon aikana jaetuista kokemuksista, ajatuksista, tunteista ja keskusteluista. Koimme tärkeäksi luonnon hyvinvoinnin, ja ihmisten tietoisuuden lisääntymisen ja toiminnan harmonisuuden ympäristön kanssa. Opimme paljon shamanistisesta elämäntavasta ja kasvien parantavasta voimasta.
Ohjasin viikon aikana useita erilaisia meditaatiotekniikoita, ajatusten tunnistamisesta ja perustekniikoista luonnolliseen meditaatioon, eli esimerkiksi hiljaiseen istumiseen ja vapaaseen olemiseen. Siinä ei tarvitse keskittyä mihinkään tiettyyn kohteeseen kuten kehon tuntemuksiin, hengitykseen, ääniin tai visuaaliseen objektiin, vaan tärkeintä on tietoisena pysyminen. Teimme sekä myötätunnon meditaatiota että kuolemameditaatiota, ja mukana oli myös intuitiivista ääntä ja liikettä rummun säestyksellä. Meditaatio ei ole pelkästään hiljaa istumista, vaan ohjauksessani tarkoitus on myös pyrkiä tietoiseen läsnäoloon hetkestä hetkeen, tekipä sitten mitä tahansa tai olipa missä tahansa tilanteessa ja hetkessä. Meditaatio voi siis olla elämäntapa. Tällöin meditaatioharjoitusta ei voi enää edes erottaa kaikesta muusta elämästä, vaan koko elämä on yhtä henkistä harjoitusta, saumatonta virtausta ja täydesti läsnä olemista hetkestä hetkeen.
Vuoristo ja sen maaginen luonto oli jo itsessään hyvin parantavan tuntuinen, ja paikassa pääsi hyvin yhteyteen itsensä, toisten ja luonnon kanssa. Hiljaisuus oli aivan erilaista hiljaisuutta kuin missään muualla muistan kokeneeni. Retkeilimme vuorille, ja ihastelimme luonnon monimuotoisuutta, sekä joimme kirkasta vettä suoraan tunturipuroista ja joista. Keräilimme lääkeyrttejä, jotka ovat pohjoisen puhtaassa luonnossa bioenergialtaan täyttä tavaraa. Mukaan lähti myös mm. lapin koivujen tuhkaa. Pääsin rummuttamaan paikallisen artistin säestyksenä, kun hän joikasi hengitystyöpajan yhteydessä. Kaikki aktiviteetit, jooga, meditaatio ja hoidot saivat kehon ja mielen rentoutumaan ja avautumaan. Unet olivat kirkkaita ja symboliikaltaan merkityksellisiä. Ruoka tuntui hyvin ravitsevalle, ja paikallisia arvoja ja elämäntapaa kunnioittavalle.
Reissun jäljiltä koen rakkautta, yhteyttä, kiitollisuutta, sekä vahvistusta omalle polulleni henkisten ja shamanististen asioiden parissa työskentelyyn, ja näiden asioiden jakamiseen eteenpäin.
Tästä on oikein hyvä jatkaa !
Retriitti järjestetään hyvin todennäköisesti ensi vuonna uudelleen.
Jos kiinnostus heräsi, ja haluat lukea lisää tämän vuoden tapahtumasta, tietoa löytyy täältä:
IKIVIRTAUS 