Kärsimyksen elementtejä

Mikään näistä ei välttämättä ole täysin tiedostettu, eikä myöskään valittua. Nämä mallit ovat usein periytyneet vanhemmilta ja muilta ihmisiltä, eikä kukaan ole siihen syyllinen. Kaikki tekevät parhaansa, niinkuin pystyvät. Mutta voi tulla aika, jolloin nämä kaavat on itsessään kohdattava, ja siitä lähtee transformaatio, kun tunnistaa kärsimyksensä ja katsoo sitä silmästä silmään. Varjojaan kohdatessa on kuitenkin hyvä muistaa lempeys, armollisuus ja rakkaus itseään ja muita kohtaan. Kukaan ei ole täydellinen. Teemme joskus satuttaviakin tekoja, kun reagoimme haavoistamme käsin, mutta sisimmässämme olemme kuitenkin viattomia.

– Tunteiden patoaminen –

Pakenemme, välttelemme, patoamme, tukahdutamme, sivuutamme, projisoimme jne. omia tunteita. Emme uskalla kohdata, tuntea, avautua, olla läsnä. Jäämme esim. hautomaan vihaa, kunnes se kertyy katkeraksi myrkyksi, joka saastuttaa ihmissuhteita, mutta kaikista eniten kantajaansa. Annamme häpeän, pelon, surun tai jonkun muun tunteen alitajuisesti ohjata elämää ja valintoja siksi, että emme halua kohdata sitä ja vapautua siitä. Addiktiot ovat läsnä vahvasti, sillä ne ovat pakenemiskeinoja tunteiden tuntemiselta kehollisesti.

– Häpeään ja pelkoon juuttuminen, sekä itsensä uhraaminen –

Emme uskalla ilmaista itseämme autenttisesti ja olla oma itsemme tai elää omannäköistä elämää, teemme asioita joita oletamme muiden meiltä haluavan. Elämme sellaista elämää, jota emme oikeasti haluaisi, vain tavoitellaksemme muuta, esimerkiksi hyväksyntää ja arvostusta. Tästä seuraa usein suuri pettymys, kun eteen ei tarjoillakaan kaikkea sitä mitä olisi halunnut, sillä itse on seissyt sen kaiken edessä tiedostamattaan. On jättänyt tavoittelematta ja pyytämättä oikeita asioita, ja vain odottanut, että joku toinen huomaisi tai antaisi sen mitä itse tarvitsee ja haluaa.

– Ajatusten uskominen –

Emme tiedosta ajatusten olevan tulkintoja todellisuudesta, vaan otamme ne totuuksina, joiden annamme vaikuttaa elämään ja käytökseen. Esimerkiksi jos ajattelee, että naapuri on kateellinen, ei se tarkoita, että naapuri todellisuudessa olisi kateellinen, vaan se on ajatus, ja pelkkä mielipide, joka pohjautuu omiin tulkintoihin. Ajatukset ovat huteria ja harhaisia, ei niihin kannata liikaa luottaa. Ajatuksiin samaistuminen on hyvin tavallista, mutta siitä on mahdollista vapautua.

– Vastustaminen –

Pohjimmiltaan sanomme EI elämälle. Ajatukset ja uskominen, että jonkin asian, kokemuksen tai tunteen ei pitäisi olla niinkuin se on. Märehtiminen ja valittaminen siitä, että asiat ovat niinkuin ovat. ”Vanhempien olisi pitänyt rakastaa minua enemmän.”, ”Minun pitäisi olla laihempi.”, ”Miksi en ole onnellisempi? En haluaisi olla surullinen.”, ”Ulkona ei pitäisi sataa tänään vettä, kun minulla on vapaapäivä.” Se, että psykologisesti vastustaa jotakin, mikä tapahtuu, ei muuta sitä asiaa, vaan aiheuttaa vain kärsimystä.

– Itsensä liian vakavasti ottaminen ja itsekeskeisyys –

Kuvittelemme olevamme elämän päähenkilö, jolloin kaikki pyörii oman navan ympärillä, ja jos asiat eivät mene haluamallamme tavalla, koemme olevamme onnettomia. Omat pienetkin ongelmat ja asiat asetetaan ajatuksissa hyvin merkittävään asemaan, eikä nähdä mitä ympärillä tapahtuu, kuinka kaikki on yhtä suurta kokonaisuutta.

– Tuomitseminen, syyttäminen ja uhriutuminen –

Jaottelemme asiat hyviksi ja pahoiksi, ja joka käänteessä tuomitsemme itseämme ja muita. Syyllisyydessä kieriminen, ja syyllisyyden projisoiminen. Vika löytyy tietysti aina jostain toisaalta, kuin itsestä, jolloin työnnämme vastuun ulkopuolelle. Silloin voi omasta poterostaan käsin valittaa kuinka koko maailma on itseä vastaan, ja kuinka muut ihmiset toimivat typerästi, ottamatta itse yhtään askelta eteenpäin tai asettumatta haavoittuvaiseksi.

– Kontrolli –

Kuvittelemme olevamme kontrollissa, kontrolloivamme elämää, ja yritämme pitää tiukasti kiinni siitä tunteesta, että kaikki on hallinnassa. Melko helposti tuo kokemus voi kuitenkin romahtaa, ja lähes väistämättä tapahtuu jotain (esimerkiksi ero, läheisen kuolema, synnytys, sairastuminen, sota, luonnon katastrofi, talouslama jne.), jonka myötä tajuaa, ettei todellisuudessa voi kontrolloida elämän kulkua. Kontrollointiin liittyy neurottisuus, pakkomielteiset tavat ja myös muiden ihmisten kontrollointi. Kontrollointi on kytköksissä pelkoon.

– Ajassa eläminen –

Ajatuksissa projisoimme menneisyyden ja tulevaisuuden, ja huomio pysyy ajatuksissa, jottei tarvitsisi kokea tätä hetkeä. Muistelemme menneitä myönteisesti tai kielteisesti, jopa vuosien tai vuosikymmenten takaisia tarinoita elämästämme. Stressaamme tulevia tapahtumia ja niiden kulkua, jotka ovat täysin kuvitteellisia, pelkkiä ajatuksia, ja pahimmillaan kauhuskenaarioita. Yleensä tässä hetkessä kehollisesti tuntuu jokin tunne, jonka kanssa ei halua olla läsnä. On helpompi kuvitella jokin tulevaisuuden mielikuva, jossa kaikki on paremmin, haaveilla ja haluta. Menneisyyden muistot ja tulevaisuuden mielikuvat ovat kuitenkin kangastuksia, eivät tätä ilmielävää todellisuutta.

Nämä listassa olevat asiat tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta varmasti monia muitakin elementtejä löytyy.

Kaikkien näiden voittamiseen avaimena on kohtaaminen. Meditaation, kirjoittamisen, puhumisen, tuntemisen ja ilmaisun kautta voi lähestyä kaikenlaisia puoliaan ja asioitaan. Asioiden tarkastelu voi vaatia pelkästään huomion. Että lakkaa pakenemasta, selittämästä, torjumasta. Istuu alas ja tarkastelee asioita, ajatuksia ja tunteita lähemmin. Mistä nämä koostuvat, mitä siihen kuuluu, mitä havaitsen suoraan? Tuomitsematta, analysoimatta ajatuksilla, yrittämättä ratkaista. Rakkaudellinen huomio ja tietoisuus riittää, jotta nämä solmut voivat purkaa itsensä. Lakkaa valehtelemasta itselleen ja antautuu kokemaan ja tuntemaan. Ei hylkää tai tuomitse itseään, vaan armollisuudella ja hyväksynnällä rakastaa auki nämä solmut.