Muutos tapahtuu niin yksilötasolla kuin kollektiivisestisesti

Vaikka yhteiskunnallisia rakenteita ja vallitsevia arvoja ei voi hetkessä muuttaa, muutosta tapahtuu silti meissä yksilöissä, ruohonjuuritasolla. Vaikka terapia tai muut palvelut ei korjaa näitä suurempia ongelmia, silti kaikki se työ, jonka itsemme kanssa teemme, vaikuttaa kokonaisuuteen. Me yksilöt olemme yhdessä yhteiskunta. Ja jokaisen arvot, toimintatavat, läsnäolo, toistemme kohtaaminen ja miten kohtelemme itseämme, toisiamme ja luontoa ympärillämme, vaikuttaa. Pienistä puroista tulee joki.

Olen havainnoinut kasvavaa pahoinvointia yhteiskunnassa, ja se on tärkeää huomata, kuinka olemme ympäristön kanssa erottamattomasti yhtä. Emme voi tuhota elinympäristöä ja kohdella itseämme ja toisiamme kuin koneiston osasia, joiden täytyy kiihtyvässä tahdissa suorittaa talouskasvun vaatimuksiin perustuvaa työelämää, ilman että se vaikuttaisi meihin syvästi. On aika herätä itse luomistamme harhoista. Kapitalismi ja jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä ei ole välttämättömyys. Ylikulutus ja kestämätön tavaroiden tuotanto ei ole välttämättömyys. Kahdeksan tunnin työpäivä, tai moni muukaan normina tai totuutena pidetty yhteinen pelisääntö (rangaistusten uhalla) ei ole välttämättömyys. Me teemme tämän kaiken itsellemme, ei meitä pakoteta, vaikka järjestelmistä ja yhteiskuntarakenteista olemmekin tehneet varsin monimutkaisia.

On herättävä ensin henkilökohtaisella tasolla, jotta voisi toimia siitä uudesta laajemmasta tietoisuudesta käsin, ja siten myös vaikuttaa ympärilleen. Jos vallassa on ihmisiä, jotka toimivat itsekkäistä ja kapeista näkökulmista käsin, näkemättä metsää puilta, kuinka nämä suuret rakenteet voisivat muuttua?

Voimme kuitenkin miettiä, mitkä kaikki asiat omassa elämässä ja lähipiirissä ovat sellaisia, joihin voi vaikuttaa. Täytyy nähdä kokonaisuus, mutta myös yksityiskohdat, joilla on merkitystä. Mihin keskitymme, mihin suuntaamme energiaamme, se kasvaa ja voimistuu. Sen lisäksi, että tarkastelemme ja yritämme ratkaista vanhoja ongelmia, on suunnattava energiaa uusiin mahdollisuuksiin. Siihen, mikä tuntuu intuitiivisesti, sydämessä oikealta.

Läsnäolosta ja sisäisestä rauhasta käsin ihmisen toiminta on hyvin erilaista, kuin jos on mielen, ajatusten, ongelmien ja identiteettien jatkuvassa pyörityksessä ja siitä käsin lähtee ratkaisuja tekemään. Kun mieli hiljenee, saattaa suunta selvitäkin kuin itsestään.

Jotta suurempaa muutosta voisi tapahtua, on kohdattava todellisuus, ja kohdattava kärsimys ja itse aiheuttamamme vahingot. Emme voi ummistaa enää silmiämme ja paeta todellisuutta. Mutta tästä tunnustamisesta lähtee parantuminen, ja aito motivaatio tehdä asioille jotain. Niin yksilötasolla kuin kollektiivisestikin.